Laura H osa 3 - Navettaviikonlopun yllätys
Hei! Tänään on menossa sunnuntai ja olen juuri rauhaksiin päässyt rentoutumaan viimeisestä viikonlopun navettavuorosta. Olen nyt ollut perjantaita lukuunottamatta (silloin minulla oli vain teemaluento aiheesta työturvallisuus) keskiviikosta lähtien navetalla kaksi kertaa vuorokaudessa ja huhuh miten paljon kokemusta minulle on jo kertynyt - etenkin tämän viikonlopun aikana! Kokemuksemme kasvun näkee tiimin kesken työskennellessä, olemme joka ikinen kerta nopeampia ja nopeampia töissämme ja teemme ne jo liikoja epäröimättä. Hyvä me, oikean maailman tehotytöt :)
Päivät ovat kuluneet samaan tapaan kuin keskiviikkona. Aamuisin tulemme navetalle 5.30 ja porukkamme jakaantuu kahtia: kaksi menee vasikkalaan ja vanhalle puolelle hoitamaan vasikat, hiehot ja sonnit ja kaksi jää uudelle puolelle siivoamaan lehmien parret, lypsämään ja lopuksi jakamaan ruokaa. Olin torstaina ja lauantaina lypsylehmien luona, mutta tänään, sunnuntaiaamuna, olin hoitamassa vasikoita, oi niin ihania :) Siivosimme karsinoita, annoimme ruokaa, päästimme hiehot ulos, perustyötä. Vasikat vievät aina vain uudelleen sydämeni ja niille oli ihanaa juottaa maitoa. Siellä on kaksi sen verran pientä vasikkaa, että heidän juomistaan on seurattava ja ohjattava heidät juomaan kaikki maito, mitä heille tarjotaan tuttiämpäreillä. Itse juotin Onnekkaan samalla, kun Anna juotti Oktonautin. Niitä saa olla koko ajan ohjeistamassa, mutta kyllä se sujuu jo hissuksiin! Eivät onneksi ole enää yhtä vaikeita juotettavia kuin aiemmin viikolla, jolloin kävin kokeilemassa niiden ruokintaa. Näiden jälkeen on ollut yleistä ruokintaa, siivoamista yms hommia, joita ei vielä ehditty tekemään ennen lypsyä.
Oktonautti
Ja sitten meillä oli nyt viikonloppuna poikkeama töissämme. Aliisa sai perjantaina kuulla, että meidän tehtävämme on myös huolehtia aamuisin koulumme pieneläintilasta. Meitä ei oltu informoitu tästä aikaisemmin, joten tämä tuli täysin nurkan takaa. Onneksi se tarkoitti vain sitä, että aamun tauon jälkeen osa jäi tekemään viime hetken hommia navetalle ja osa meni ruokkimaan ja vaihtamaan vedet pieneläimille. Menin lauantaina Aliisan kanssa sinne, ne olivat aika mukavia. Undulaattien kohtaaminen oli mielenkiintoista ja jännittävää. Kokeilimme, söisivätkö ne suoraan kädestä (ne on totutettava ihmisiin, ovat vielä puoliksi villejä) ja minulla oli lopuksi sekunnin murto-osan ajan jopa neljä undulaattia samassa kädessä! Sitten sielä oli chinchilloja, kaneja, marsuja, kahta eri hiirirotuja, hamstereita, akaattikotiloita, sirkkoja, käärme, gekko ja pieniä hyönteisiä, joita ei tarvinnut ruokkia.
Illat ovat myös kuluneet aika sutjakasti. Saavumme 14.30, jolloin pari menee huolehtimaan taas vasikoiden juottamisesta. Pari ajaa vakituisen työntekijän kanssa lehmät pihalle jaloittelemaan, jonka jälkeen siivoamme niiden parret ja annamme lisää ruokaa. Tämän jälkeen kutsumme ne takaisin sisälle ja lypsämme, sitten loppuhommat ja kotiin. Tänä viikonloppuna koin muutamia pelonväristyksiä ja adrenaliinivirtauksia juuri ulkoa hakemisen suhteen, nimittäin toimin kumpanakin päivänä ovimiehenä. Kun lehmiä tuodaan takaisin sisälle, yksi toimii aina ovimiehenä, joka päästää kerralla sisälle kolme lehmää, joskus useamman, jos ne tulevat sieltä pysäyttämättömänä laumana. Muut ohjaavat lehmät omille paikoilleen ja kiinnittävät niihin. Ovimiehenä on kuitenkin aika turvatonta, sillä silloin seisot ulkona kymmenien lehmien kanssa yksin aidatulla alueella, ainoana turvavälineenä mela, jolla voit hätyytellä lehmiä kauemmas tai ohjata haluamaasi suuntaan. Kiitän onneani, että lauantaina kokeilin ko. hommaa ensimmäisen kerran, sillä tänään lehmät olivat pelottavampia. Lauantaina ne olivat jakaantuneet laajalle alueelle, olivat suht rauhassa ja pysyttelivät kauempana. Tänään ne taas kaikki olivat isona rykelmänä oven lähettyvillä, kävivät hierarkiatappeluita (jopa todella rajua tönimistä, pääpuskuja) ja osa hyppeli kiiman takia toisten selkiin - ja kaikki tämä tapahtui edessäni, muutamien metrien sisällä. Se oli pelottavaa jopa, pakenin muutaman kerran pois ovelta, jotten jäisi lehmien alle tai niiden ja seinän väliin. Selvisin kuitenkin naarmuitta.
Tässä kohtaa voin jo sanoa, että navettaviikko kokemuksena on todella upea ja loistava tapa oppia nopeasti. Vaikka olenkin muiden tiimiläisten tapaan jo väsynyt seitsemän päivän koulu -ja navettaputkesta, jota on kestettävä vielä perjantaihin asti, pärjään suht hyvin ja olen yhä positiivisella asenteella menossa. Olen paljon itsevarmempi kuin alussa, hallitsen jo perusteet ja osaan toimia siellä itsenäisesti. Tämä on myös lähentänyt tiimimme jäseniä; huumori lentää, pelaamme hyvin yhteen ja työt tulee tehtyä nopeasti ja pirteästi. Meillä kaikilla on onneksi suht samat laatuvaatimukset, joten jokainen panostaa yhtä paljon kuin toisetkin. Hyvä me!
Lopuksi myös ilouutinen näin loppukevennykseksi! Vasikkalassa on kyyttövasikka nimeltä Otava, ensimmäinen kyyttö, joka on syntynyt meidän aikanamme. Se on aivan ihana ja hellyyttävä pikkuinen, mutta olemme olleet surullisia sen puolesta, koska sen sanottiin olevan sonnivasikka ja sonnivasikat valitettavasti päätyvät teuraaksi.. Mutta tänään kävimme vasikkalassa illan päätteeksi vielä kerran ja jäimme katselemaan vasikoita. Anna kommentoi sitä, että Otava pissaa yhä takaa, vaikka sen sanottiin olevan sonni. Nuorina vasikat saattavat pissata mahan alta ja/tai takaa, mutta vanhempina pissaamistapa määriytyy sukupuolen mukaan: lehmävasikat takaa ja sonnivasikat mahan alta. Tosiaan, Otava oli jo aika vanha vasikka sellaiseeseen käyttäytymiseen ja näimme Annan kanssa selkeästi, että se pissa tuli tosiaan takaa. Meitä viikonlopun ajan ohjannut työntekijä Harri saapui onneksi tarkistamaan meidät ennen kotiinlähtöään ja kerroimme hänelle huomiostamme. Hän sitten pohti ja tarkisti asian ja meidän kaikkien suureksi iloksi Otavan sukupuolen kanssa on käynyt virhe, se on tyttö <3 Eli se ei joudu teuraaksi ja todella hyvällä tuurilla se voisi jopa jäädä koulun navetalle lypsylehmäksi! Onneksi huomasimme asian ennen korvamerkkien laittamista, koska muuten hän olisi saanut sonnin lätkät. Mutta näin tänään, olimme kaikki todella iloisia, koska Otava on valloittanut meidän sydämet :) Paremmin ei olisi voinut viikonloppu päättyä!
Pieni suloinen Otava-neiti
Väsymys alkaa hiljalleen ottamaan vallan, minulla on vielä edessäni maanantaina ja tiistaina aamuvuorot navetalla, mutta sitten se on ohi tältä erää. Jätän tekstini tällaiseksi "lyhyehköksi" ja toivotan teille kaikille hyvät yöt/päivät/mikä vuorokaudenaika nyt sattuu olemaan kun luet tätä :)
Päivät ovat kuluneet samaan tapaan kuin keskiviikkona. Aamuisin tulemme navetalle 5.30 ja porukkamme jakaantuu kahtia: kaksi menee vasikkalaan ja vanhalle puolelle hoitamaan vasikat, hiehot ja sonnit ja kaksi jää uudelle puolelle siivoamaan lehmien parret, lypsämään ja lopuksi jakamaan ruokaa. Olin torstaina ja lauantaina lypsylehmien luona, mutta tänään, sunnuntaiaamuna, olin hoitamassa vasikoita, oi niin ihania :) Siivosimme karsinoita, annoimme ruokaa, päästimme hiehot ulos, perustyötä. Vasikat vievät aina vain uudelleen sydämeni ja niille oli ihanaa juottaa maitoa. Siellä on kaksi sen verran pientä vasikkaa, että heidän juomistaan on seurattava ja ohjattava heidät juomaan kaikki maito, mitä heille tarjotaan tuttiämpäreillä. Itse juotin Onnekkaan samalla, kun Anna juotti Oktonautin. Niitä saa olla koko ajan ohjeistamassa, mutta kyllä se sujuu jo hissuksiin! Eivät onneksi ole enää yhtä vaikeita juotettavia kuin aiemmin viikolla, jolloin kävin kokeilemassa niiden ruokintaa. Näiden jälkeen on ollut yleistä ruokintaa, siivoamista yms hommia, joita ei vielä ehditty tekemään ennen lypsyä.
OktonauttiJa sitten meillä oli nyt viikonloppuna poikkeama töissämme. Aliisa sai perjantaina kuulla, että meidän tehtävämme on myös huolehtia aamuisin koulumme pieneläintilasta. Meitä ei oltu informoitu tästä aikaisemmin, joten tämä tuli täysin nurkan takaa. Onneksi se tarkoitti vain sitä, että aamun tauon jälkeen osa jäi tekemään viime hetken hommia navetalle ja osa meni ruokkimaan ja vaihtamaan vedet pieneläimille. Menin lauantaina Aliisan kanssa sinne, ne olivat aika mukavia. Undulaattien kohtaaminen oli mielenkiintoista ja jännittävää. Kokeilimme, söisivätkö ne suoraan kädestä (ne on totutettava ihmisiin, ovat vielä puoliksi villejä) ja minulla oli lopuksi sekunnin murto-osan ajan jopa neljä undulaattia samassa kädessä! Sitten sielä oli chinchilloja, kaneja, marsuja, kahta eri hiirirotuja, hamstereita, akaattikotiloita, sirkkoja, käärme, gekko ja pieniä hyönteisiä, joita ei tarvinnut ruokkia.
Illat ovat myös kuluneet aika sutjakasti. Saavumme 14.30, jolloin pari menee huolehtimaan taas vasikoiden juottamisesta. Pari ajaa vakituisen työntekijän kanssa lehmät pihalle jaloittelemaan, jonka jälkeen siivoamme niiden parret ja annamme lisää ruokaa. Tämän jälkeen kutsumme ne takaisin sisälle ja lypsämme, sitten loppuhommat ja kotiin. Tänä viikonloppuna koin muutamia pelonväristyksiä ja adrenaliinivirtauksia juuri ulkoa hakemisen suhteen, nimittäin toimin kumpanakin päivänä ovimiehenä. Kun lehmiä tuodaan takaisin sisälle, yksi toimii aina ovimiehenä, joka päästää kerralla sisälle kolme lehmää, joskus useamman, jos ne tulevat sieltä pysäyttämättömänä laumana. Muut ohjaavat lehmät omille paikoilleen ja kiinnittävät niihin. Ovimiehenä on kuitenkin aika turvatonta, sillä silloin seisot ulkona kymmenien lehmien kanssa yksin aidatulla alueella, ainoana turvavälineenä mela, jolla voit hätyytellä lehmiä kauemmas tai ohjata haluamaasi suuntaan. Kiitän onneani, että lauantaina kokeilin ko. hommaa ensimmäisen kerran, sillä tänään lehmät olivat pelottavampia. Lauantaina ne olivat jakaantuneet laajalle alueelle, olivat suht rauhassa ja pysyttelivät kauempana. Tänään ne taas kaikki olivat isona rykelmänä oven lähettyvillä, kävivät hierarkiatappeluita (jopa todella rajua tönimistä, pääpuskuja) ja osa hyppeli kiiman takia toisten selkiin - ja kaikki tämä tapahtui edessäni, muutamien metrien sisällä. Se oli pelottavaa jopa, pakenin muutaman kerran pois ovelta, jotten jäisi lehmien alle tai niiden ja seinän väliin. Selvisin kuitenkin naarmuitta.
Tässä kohtaa voin jo sanoa, että navettaviikko kokemuksena on todella upea ja loistava tapa oppia nopeasti. Vaikka olenkin muiden tiimiläisten tapaan jo väsynyt seitsemän päivän koulu -ja navettaputkesta, jota on kestettävä vielä perjantaihin asti, pärjään suht hyvin ja olen yhä positiivisella asenteella menossa. Olen paljon itsevarmempi kuin alussa, hallitsen jo perusteet ja osaan toimia siellä itsenäisesti. Tämä on myös lähentänyt tiimimme jäseniä; huumori lentää, pelaamme hyvin yhteen ja työt tulee tehtyä nopeasti ja pirteästi. Meillä kaikilla on onneksi suht samat laatuvaatimukset, joten jokainen panostaa yhtä paljon kuin toisetkin. Hyvä me!
Lopuksi myös ilouutinen näin loppukevennykseksi! Vasikkalassa on kyyttövasikka nimeltä Otava, ensimmäinen kyyttö, joka on syntynyt meidän aikanamme. Se on aivan ihana ja hellyyttävä pikkuinen, mutta olemme olleet surullisia sen puolesta, koska sen sanottiin olevan sonnivasikka ja sonnivasikat valitettavasti päätyvät teuraaksi.. Mutta tänään kävimme vasikkalassa illan päätteeksi vielä kerran ja jäimme katselemaan vasikoita. Anna kommentoi sitä, että Otava pissaa yhä takaa, vaikka sen sanottiin olevan sonni. Nuorina vasikat saattavat pissata mahan alta ja/tai takaa, mutta vanhempina pissaamistapa määriytyy sukupuolen mukaan: lehmävasikat takaa ja sonnivasikat mahan alta. Tosiaan, Otava oli jo aika vanha vasikka sellaiseeseen käyttäytymiseen ja näimme Annan kanssa selkeästi, että se pissa tuli tosiaan takaa. Meitä viikonlopun ajan ohjannut työntekijä Harri saapui onneksi tarkistamaan meidät ennen kotiinlähtöään ja kerroimme hänelle huomiostamme. Hän sitten pohti ja tarkisti asian ja meidän kaikkien suureksi iloksi Otavan sukupuolen kanssa on käynyt virhe, se on tyttö <3 Eli se ei joudu teuraaksi ja todella hyvällä tuurilla se voisi jopa jäädä koulun navetalle lypsylehmäksi! Onneksi huomasimme asian ennen korvamerkkien laittamista, koska muuten hän olisi saanut sonnin lätkät. Mutta näin tänään, olimme kaikki todella iloisia, koska Otava on valloittanut meidän sydämet :) Paremmin ei olisi voinut viikonloppu päättyä!
Pieni suloinen Otava-neitiVäsymys alkaa hiljalleen ottamaan vallan, minulla on vielä edessäni maanantaina ja tiistaina aamuvuorot navetalla, mutta sitten se on ohi tältä erää. Jätän tekstini tällaiseksi "lyhyehköksi" ja toivotan teille kaikille hyvät yöt/päivät/mikä vuorokaudenaika nyt sattuu olemaan kun luet tätä :)
Otava-neiti :333
VastaaPoista